Tervehdys täältä, Unholan uljaat! jossa vain pimeä kuljettaa maksamaan aamuisen auringon lunnaat -Me olemme myöhäiset Yö nostaa syliin, sylissään kantaa kuin neidon ylitse kynnyksen käy nokena vaahto vapauden rantaan me olemme -Me olemme myöhäiset! Mene, unet hukkaa, kerran taivas putoaa niskaamme, me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan joka viluisella valollansa silitellen hiuksiamme harjaa Se kirstu on lukittu, salvattu tuhanteen kertaan avaimet kadonneet nousevaan aurinkoon ei viiltojen välistä tunnista vuotavaa vertaan me olemme, me olemme -Me olemme myöhäiset! Mene, unet hukkaa, kerran taivas putoaa niskaamme, me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan joka viluisella valollansa hiuksiamme harjaa
Tervehdys täältä, Unholan uljaat! jossa vain pimeä kuljettaa maksamaan aamuisen auringon lunnaat -Me olemme myöhäiset Yö nostaa syliin, sylissään kantaa kuin neidon ylitse kynnyksen käy nokena vaahto vapauden rantaan me olemme -Me olemme myöhäiset! Mene, unet hukkaa, kerran taivas putoaa niskaamme, me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan joka viluisella valollansa silitellen hiuksiamme harjaa Se kirstu on lukittu, salvattu tuhanteen kertaan avaimet kadonneet nousevaan aurinkoon ei viiltojen välistä tunnista vuotavaa vertaan me olemme, me olemme -Me olemme myöhäiset! Mene, unet hukkaa, kerran taivas putoaa niskaamme, me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan joka viluisella valollansa hiuksiamme harjaa
