当前位置:首页 > 歌词大全 > Aaveissa Vainko Olet Mun歌词
  • Valkeat kesäyöt, valkeat vedet kaarisilloin
    kutsuvat kaislikot, kutsuvat kaarituet illoin
    Iltamme saa kuin usva uuteen lumpeen kukkaan
    varoen
    ja meidät kuin maisema maalataan
    Vaienneet muut, vaienneet valovuotein matkat
    valvovat puut, riippuvat koivut, lakkalatvat
    Päällemme käyden
    sallien vain kuutamon täyden
    kuin varoen
    ja maisema se meistä kauas katoaa
    Ei soisi tämän koskaan päättyvän
    Ei soisi kellot murhenäytelmän,
    ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun
    Aaveissa vainko olet mun
    Hiljainen kesäyö hiljalleen käyden veden selkää
    Minä tiedän sen, ajatus jota kaikki pelkää
    että kaartuis' koivut ei, ei usva koskis' lumpeen kukkaan
    se mikä meidät pakottaa jälleen silmät avaamaan
    Ei jaksa aamu nousta alta kylmän öljylampun
    viritellen vilun jousta kulkee kukin yötään yksinään
    Ei soisi tämän koskaan päättyvän
    Ei soisi kellot murhenäytelmän,
    ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun
    Aaveissa vainko olet mun
    Ei soisi tämän koskaan päättyvän
    Ei soisi kellot murhenäytelmän,
    ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun
    Aaveissa vainko olet mun
  • Valkeat kesäyöt, valkeat vedet kaarisilloin
    kutsuvat kaislikot, kutsuvat kaarituet illoin
    Iltamme saa kuin usva uuteen lumpeen kukkaan
    varoen
    ja meidät kuin maisema maalataan
    Vaienneet muut, vaienneet valovuotein matkat
    valvovat puut, riippuvat koivut, lakkalatvat
    Päällemme käyden
    sallien vain kuutamon täyden
    kuin varoen
    ja maisema se meistä kauas katoaa
    Ei soisi tämän koskaan päättyvän
    Ei soisi kellot murhenäytelmän,
    ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun
    Aaveissa vainko olet mun
    Hiljainen kesäyö hiljalleen käyden veden selkää
    Minä tiedän sen, ajatus jota kaikki pelkää
    että kaartuis' koivut ei, ei usva koskis' lumpeen kukkaan
    se mikä meidät pakottaa jälleen silmät avaamaan
    Ei jaksa aamu nousta alta kylmän öljylampun
    viritellen vilun jousta kulkee kukin yötään yksinään
    Ei soisi tämän koskaan päättyvän
    Ei soisi kellot murhenäytelmän,
    ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun
    Aaveissa vainko olet mun
    Ei soisi tämän koskaan päättyvän
    Ei soisi kellot murhenäytelmän,
    ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun
    Aaveissa vainko olet mun